Minusta

Kai sitä pitänee omille sivuilleen jotain esittelyä kirjoittaa, niin tässä tulee.

Mun on hankala ajatella, että mitä te musta haluaisitte tietää. Kuka täällä sivulla edes kävisi ja miksi sä olet täällä? Mutta jos olet, niin kiitos.

Mä oon tosiaan Kea. Entiseltä sukunimeltäni Tossavainen, nykyiseltä Cook. Mulla on aviomies, koira ja toisen koiran tuhkat. Menetettiin siis toinen koira syövälle vuosi sitten juhannuksena, ja en mä vieläkään osaa ajatella että meillä on vain yksi koira.

Tässä iässä alkaa olemaan niin paljon historiaa kerrottavana, että en tiedä mitä just sua vois ees kiinnostaa. Haluatko juoruja? Mä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ja suljetulla osastolla useamman kerran puoli elämää sitten. Vai haluatko selviytymistarinan? Kuinka nousin työkyvyttömyyseläkkeeltä ja lähdin Britteihin opiskelemaan ja sen sijaan, että olisin dokannu itteni hengiltä, oon täällä, koodari, askartelija, naimisissa, mulla on talo ja elämä? Molemmat tarinat löytyy. Ja samalla, en mä löydä tostakaan kuvauksesta itseäni, vaikka jokainen sana onkin totta.

Että kuka mä sitten olen? Mä olen vain Kea. Mulla ei ole, eikä tule lapsia. Ei sen takia, että vihaisin lapsia vaan koska en halua niitä. Oon silti täti ja läheinen kavereiden lapsille. Mä oon bi, vaikka oonkin miehen kanssa naimisissa. Mä järkkään lautapelikerhoa ja pelaan paljon. Roolipelejä, videopelejä, larppaisin vielä jos uskaltaisin, lautapelejä, korttipelejä.

Mä oon vegaani, mutta mulle on aivan vitun sama mitä sä syöt. Haluan, että kaikilla on ruokarauha ja mä annan sun syödä sun pihvin, anna mun syödä mun soijanakki. Mä saan B-vitamiinit ja ravintoaineet ja kiinnitän niihin huomiota todennäköisesti enemmän kun keskiverto sekasyöjä.

Mun lempibändi on nimeltään InMe ja mun elämän isoimpia missioita on saada ne Suomeen keikalle. Ja sit tässä on nää vaalit. Mähän en oo poliitikko, kuten ulosannista voi päätellä, ja mä en halua poliitikoks, vaikka lapsena se mun haaveammatti olikin. Mulla on paksu nahka, mutta en mä halua itteäni heittää ihmisten vihattavaks. Kun musta tehtiin juttu Iltalehteen, mietin tosi pitkään haluanko ees olla siinä niiden väistämättömien vihakommenttien takia. Ja onhan toi melkoinen klikkiotsikko. Mutta mä kestän ne kommentit. En vaan tarkoituksella halua itseäni median heiteltäväksi antaa.

Mikä mulle on tärkeää? Luonto ja eläinten oikeudet. Ihmisten hyvinvointi. Vähempiosaiset. Mä maksan mielelläni mun palkasta enemmänkin veroja, jos se auttaa siihen, että muilla on vähän helpompaa. Mä oon joskus vetänyt itteni ihan loppuun antamalla muille liikaa itsestäni. Nyt isompana on vähän ehkä oppinut pitämään itsestään huolta. Mä haluan tukea paikallisia yrityksiä ja järjestöjä.

Mua rehellisesti vituttaa politiikassa sen viihdearvo ja selkään puukottaminen. Mä haluan olla rehellinen ja suoraselkäinen kuntapoliitikko ja järjestötoimija. Järjestän tapahtumia, johon kutsutaan kaikki, on ne poliittisesti mun kanssa samaa mieltä tai ei.

Mulla on vahvat mielipiteet, mutta en lähde niistä riitelemään, etenkään netissä. Mä perustan mielipiteeni faktalle ja tunteelle. Mulle transihmisten oikeudet esimerkiksi on tärkeitä, koska empatiakykyisenä ihmisenä musta tuntuu aivan hirveältä miten paljon paskaa ihmiset saa niskaansa vaan koska sukupuoli-identiteetti ei kohtaa sen kanssa mitä lääkäri sulle syntymässä määritti. Siksi mä oon aktiivinen pride-kuvioissa.