Category: Yleinen

  • Empatia politiikassa

    Kylmiä ja ihmisten hyvinvointia tuhoavaa politiikkaa perustellaan usein sillä, että empatia ei kuulu politiikkaan. Mä olen tästä täysin eri mieltä. Empatia ei vain kuulu politiikkaan vaan empatian tulee olla politiikan peruspilari.

    Jos mietitään yhteiskunnan funktiota, itselle tärkeää on, että yhteiskunta on ihmistä varten. Yhteiskunta on minulle vain iso yhteisö, jossa meillä kaikilla pitää olla paikkamme. Myös vähävaraisilla, vammaisilla, sairailla ja muuten vähemmistöön kuuluvilla.

    Yhteiskunta on maksanut sinun koulusi, terveydenhoitosi ja joka kerta kun lähdet kotoa ulos, käytät verovaroilla katettuja palveluita: tiet, katulamput, roskakorit, liikennevalot… kaikki nämä katetaan niillä veroilla mitä maksat.

    Yhteiskunnassa meidän tulee pitää huolta niistä, joiden tilanne on heikompi, on se sitten pysyvästi tai hetkellisesti.

    Mitä empatia politiikassa sitten mielestäni on? Empatia politiikassa on sitä, että kaikessa päätöksenteossa pidetään mielessä vähemmistöt ja vähempiosaiset. Sitä, että kaupunkisuunnitelussa pidetään mielessä saavutettavuus. Sitä, että politiikassa pidetään ääntä niiden puolesta, joilla sitä ei ole, kuten luonto ja eläimet.

    Miten haluaisin tätä Orivedellä edistää? Oriveden kaupunkisuunnittelussa ja kehittämisessä on otettava saavutettavuus yhdeksi painopisteeksi. Esimerkiksi julkista liikennettä on kehitettävä niin, että Oriveden kylissä on mahdollista asua myös niiden, joilla ei ole varaa tai halua ostaa autoa tai mahdollisuutta pyöräillä.

    Orivesi on tunnetusti urheiluvoittoinen kaupunki ja haluaisinkin, että Orivedellä keskitytään myös muihin harrastuksiin. Kulttuuri, jossa varavaltuutettu Outi Söderholm on asiantuntija, on Orivedellä vähätelty ja huonommin saavutettava teema. Kulttuurin saavutettavuus on tärkeä asia myös empatiakasvatuksen osalta.

    Empatia pitäisi olla kaikessa politiikassa ensimmäinen peruste jokaiselle päätökselle.

  • Tunteellisuus ja politiikka

    Joskus mietin itsekin olenko liian herkkä politiikkaan. Olen herkkä. Itken helposti, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Kello on vähän yli puolen päivän ja olen itkenyt jo kahdesti tänään.

    Itkeminen on minulle tapa purkaa tunteita. Toisille se on urheilu. Vuosien varrella olen löytänyt useita tapoja käsitellä tunteita, mutta ei mikään niistä ole niin hyvä kuin hyvä itku. Pitkään häpesin herkkyyttäni, mutta nykyään näen sen voimavarana politiikassa.

    Minun politiikkaa ohjaa empatia. Empatia eläimiä, luontoa ja ihmisiä kohtaan. Politiikan kohteena minulla on ne, joiden ääni ei pääse kuuluviin. Luonto. Eläimet. Vähävaraiset. Huonommassa asemassa olevat ihmiset.

    Vuonna 2019 vaalitoreilla Feministisen Puolueen kampanjaa tehdessä (omien sanojensa mukaan) hyvätuloinen valkoinen mies kysyi minulta, että mitäs meillä on tarjota hänelle? Miten voimme parantaa hänen asemaansa? Tämä kohtaaminen on jäänyt mieleen, sillä se selkeytti omia ajatuksiani politiikasta.

    Minä haluan tehdä politiikkaa, josta me kaikki ja etenkin heikommassa asemassa olevat hyötyvät. Mä olen itse hyvätuloinen ihminen ja voisin toki tehdä itsekästä politiikkaa. Orivedellä on jo korkeat kunnallisverot, voisin ajaa niiden laskua. En aja. Työterveydessä asioivana enhän minä tarvitse julkista terveysasemaa Orivedellä. Miksi sitten haluan suojella sitä, että pienempien kuntien ja kaupunkien terveysasemat pysyvät?

    Yhdellä sanalla. Empatia. Haluan, että niillä joiden on hankalampi päästä Tampereelle on mahdollisuus päästä terveysasemalle lähellä.

    Olenko liian tunteellinen politiikkaan? Ehkä. Aionko silti taistella näiden asioiden puolesta? Totta vitussa.