• Kannila Mysteeri – historia

    Kannila Mysteeri on harrastajan kehittämä pakohuone, joka on auki kevään, kesän ja syksyn 2025.

    Idea lähti nykyisen aviomiehen, silloisen kihlatun syntymäpäivänä joulukuussa 2023. Kävimme yhdessä tekemässä pakohuoneen Tampereella ja yksi vihje tuossa pakohuoneessa laukaisi inspiraation. Meillä on piharakennuksessa tyhjä huone, jolle olen miettinyt käyttöä ja sehän sopii tähän tarkoitukseen hyvin.

    2024 kesällä kierreltyäni takakonttikirppiksiä Orivedellä idea alkoi rakentumaan. Tarkoitus oli avata elokuussa 2024, mutta syyskuiset häät vähemmän yllättäen ottivat prioriteetin elämässä. En halunnut kiirehtiä vaan tehdä tämän kunnolla, joten päätin, että avaan keväällä 2025. Häissämme oli Hullun Hatuntekijän Teekutsujen Lauran rakentama mysteeripeli ja siitä sain lisää intoa. Ohi aiheen, mutta jos kaipaat juhliisi, häihisi tai polttareihisi mahtavaa tekemistä, tutustu Hullun Hatuntekijän Teekutsuihin.

    Pakohuone on ehkä vähän väärä sana. Kannila Mysteeri on nimensä mukaisesti mysteerihuone, eikä pakohuone. Vierailla on tunti aikaa ratkaista mysteeri, joka huoneessa piilee.

  • Empatia politiikassa

    Kylmiä ja ihmisten hyvinvointia tuhoavaa politiikkaa perustellaan usein sillä, että empatia ei kuulu politiikkaan. Mä olen tästä täysin eri mieltä. Empatia ei vain kuulu politiikkaan vaan empatian tulee olla politiikan peruspilari.

    Jos mietitään yhteiskunnan funktiota, itselle tärkeää on, että yhteiskunta on ihmistä varten. Yhteiskunta on minulle vain iso yhteisö, jossa meillä kaikilla pitää olla paikkamme. Myös vähävaraisilla, vammaisilla, sairailla ja muuten vähemmistöön kuuluvilla.

    Yhteiskunta on maksanut sinun koulusi, terveydenhoitosi ja joka kerta kun lähdet kotoa ulos, käytät verovaroilla katettuja palveluita: tiet, katulamput, roskakorit, liikennevalot… kaikki nämä katetaan niillä veroilla mitä maksat.

    Yhteiskunnassa meidän tulee pitää huolta niistä, joiden tilanne on heikompi, on se sitten pysyvästi tai hetkellisesti.

    Mitä empatia politiikassa sitten mielestäni on? Empatia politiikassa on sitä, että kaikessa päätöksenteossa pidetään mielessä vähemmistöt ja vähempiosaiset. Sitä, että kaupunkisuunnitelussa pidetään mielessä saavutettavuus. Sitä, että politiikassa pidetään ääntä niiden puolesta, joilla sitä ei ole, kuten luonto ja eläimet.

    Miten haluaisin tätä Orivedellä edistää? Oriveden kaupunkisuunnittelussa ja kehittämisessä on otettava saavutettavuus yhdeksi painopisteeksi. Esimerkiksi julkista liikennettä on kehitettävä niin, että Oriveden kylissä on mahdollista asua myös niiden, joilla ei ole varaa tai halua ostaa autoa tai mahdollisuutta pyöräillä.

    Orivesi on tunnetusti urheiluvoittoinen kaupunki ja haluaisinkin, että Orivedellä keskitytään myös muihin harrastuksiin. Kulttuuri, jossa varavaltuutettu Outi Söderholm on asiantuntija, on Orivedellä vähätelty ja huonommin saavutettava teema. Kulttuurin saavutettavuus on tärkeä asia myös empatiakasvatuksen osalta.

    Empatia pitäisi olla kaikessa politiikassa ensimmäinen peruste jokaiselle päätökselle.

  • Junantuomina orivesiläisinä toivomme Oriveden kehittävän junaliikennettä.

    Orivesi on lähes yhtenäisenä rintamana myötämielinen Haapamäen radan sähköistämiseen MAL-hankkeessa ja kaukonäköisyys onkin saanut asukasluvun kasvuun. Arvioitu 80 euron asukaskohtainen kustannus on varsin maltillinen panostus raideliikenteen tuomiin hyötyihin nähden.

    Orivesi on erinomaisella paikalla Tampereen lähellä. Emme voi tarjota asukkaille samaa kuin Tampere, mutta nopeimmin kasvavan kaupungin vetovoiman voimme hyödyntää. Raideliikenne tarvitaan Orivedeltä Juupajoelle. Siitaman, Hirsilän ja Oripohjan pysäkkien kunnostamisella saadaan elinvoimaa kyliin. Rata voidaan sähköistää, tai sitä voidaan ajaa akkujunilla: Suomessa jo käytössä olevia FLIRT-junia saa myös akuilla varustettuna, ja yhdellä latauksella pääsee aina Haapamäelle asti. Vanhojen, epämukavien ja meluisten dieselkiskobussien tilalle tarvitaan mukavia, hiljaisia, edullisia ja esteettömiä sähköjunia.

    Orivesi tarvitsee ihmisiä. Ysitie on huonossa kunnossa ja ruuhkainen, mikä ajaa ihmiset katsomaan Tampereen länsipuolen kuntiin. Ruuhkaton ja turvallinen raideliikenne auttaa välillisesti myös Ysitien ongelmiin. 

    Orivesi ja Juupajoki ovat ihania paikkoja asua ja elää, mutta se mikä täällä on vajavaista, on julkinen liikenne. Meillä on lapsia, jotka kulkevat kyliltä taksilla kouluihin ja vanhempien kyydeillä harrastuksiin. Samalla meillä on Juupajoelta Hirsilään, Orivedelle ja Tampereelle jo olemassa junaraiteet ja pysäkit. 

    Lähijunien tuomalla vetovoimalla kannattaa ratsastaa. Tampereella on huutava pula vuokra-asunnoista. Oriveden kaupungin omistamat Kenkätien asunnot on laiminlyöty ja tontin voisi vuokrata vaikka opiskelija-asunnoille. Tampereen yliopiston keskustakampukselle matka on ajallisesti yhtä pitkä kuin Hervannasta ratikalla. 

    Jos todella toivomme, että Orivesi kasvaa ja kukoistaa, meidän on uskallettava panostaa kasvun edellytyksiin. Hyvät julkiset liikenneyhteydet maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Tulevaisuuden Orivettä rakennetaan nyt!

    Kuntavaaliehdokkaat

    Jarmo Karttunen (vihr. sit.)

    Taru Luojola (vas.)

    Kea Cook (vihr.)

    Jaana Jämsén (vas.)

  • Nuoret miehet ovat syrjäytymisvaarassa

    YLE julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan Suomen miesten työllisyystilanne (tai oikeastaan työttömyystilanne) on synkin EU:ssa.

    Nuorten miesten syrjäytyminen on uhka yhteiskunnalle monella tapaa. Syrjäytyminen aiheuttaa katkeruutta ja voi johtaa radikalisoitumiseen. Miehet ovat yliedustettuina itsemurhatilastoissa, 75% itsemurhan tekijoistä vuonna 2023 oli miehiä. Ja samalla hallitus tuhoaa mielenterveyspalveluita.

    Tämä ei toki ole sellainen teema, minkä voisi pelkästään kuntatasolla korjata, kun Suomen nykyinen hallitus ajaa politiikkaa, jolla tilanne vain synkentyy kokoajan. Mutta kuntatasolla tähän voi silti vaikuttaa.

    Meidän pitää Orivedellä pitää huolta erityisesti nuorista. Nuorten miesten ja nuorten naisten ongelmat ovat erilaiset. Tutkimusten mukaan naiset muuttavat kaupunkeihin ja miehet jäävät pieniin kyliin. Meidän pitää ottaa koppia nuorista miehistä, jotta voimme ehkäistä heidän pahaa oloaan.

    Mitä kuntatasolla sitten voimme tehdä? Miten korjaamme Orivedellä niitä virheitä mitä Suomen hallitus tekee?

    Nuorten miesten syrjäytyminen alkaa usein jo peruskoulussa. Meidän pitää tarjota nuorille ilmaisia tai halpoja, saavutettavia ja mielenkiintoisia harrastuksia. Kaikkia nuoria ei kiinnosta urheilu ja esimerkiksi kulttuuriharrastusten tukeminen antaisi nuorille valinnanvaraa. On myös tutkittua tietoa, että ilmaisutaito kehittää ihmisen itsetuntoa.

    Oriveden kokoisessa kaupungissa ei tietenkään ole mahdollista tai edes järkeä tarjota kaikkia harrastuksia. Tämän takia on tärkeä myös miettiä kulkemista esimerkiksi Tampereelle, jotta nuoret pääsisivät harrastamaan myös sinne. Alle 18-vuotiaat nuoret Oriveden kylissä ovat aivan liian usein riippuvaisia vanhempiensa kyydeistä ja julkista liikennettä kehittämällä myös Oriveden kylistä mahdollistaisimme myös nuorille kulkemisen harrastuksiin ja kaveriporukoita tapaamaan Tampereelle.

    Orivedellä nuorten pahoinvointi on näkynyt esimerkiksi lisääntyneenä ilkivaltana. En ole niin naiivi, että kuvittelisin että pelkillä harrastuksilla ehkäisisimme syrjäytymisen. Tämä vaatii monipuolista ja monen alan yhteistyötä, mutta nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin ja aktivoinnin kautta voimme alkaa jo peruskouluikäisenä ennaltaehkäistä pahoinvointia.

    Meidän pitää ottaa koppia nuorista miehistä.

  • Tunteellisuus ja politiikka

    Joskus mietin itsekin olenko liian herkkä politiikkaan. Olen herkkä. Itken helposti, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Kello on vähän yli puolen päivän ja olen itkenyt jo kahdesti tänään.

    Itkeminen on minulle tapa purkaa tunteita. Toisille se on urheilu. Vuosien varrella olen löytänyt useita tapoja käsitellä tunteita, mutta ei mikään niistä ole niin hyvä kuin hyvä itku. Pitkään häpesin herkkyyttäni, mutta nykyään näen sen voimavarana politiikassa.

    Minun politiikkaa ohjaa empatia. Empatia eläimiä, luontoa ja ihmisiä kohtaan. Politiikan kohteena minulla on ne, joiden ääni ei pääse kuuluviin. Luonto. Eläimet. Vähävaraiset. Huonommassa asemassa olevat ihmiset.

    Vuonna 2019 vaalitoreilla Feministisen Puolueen kampanjaa tehdessä (omien sanojensa mukaan) hyvätuloinen valkoinen mies kysyi minulta, että mitäs meillä on tarjota hänelle? Miten voimme parantaa hänen asemaansa? Tämä kohtaaminen on jäänyt mieleen, sillä se selkeytti omia ajatuksiani politiikasta.

    Minä haluan tehdä politiikkaa, josta me kaikki ja etenkin heikommassa asemassa olevat hyötyvät. Mä olen itse hyvätuloinen ihminen ja voisin toki tehdä itsekästä politiikkaa. Orivedellä on jo korkeat kunnallisverot, voisin ajaa niiden laskua. En aja. Työterveydessä asioivana enhän minä tarvitse julkista terveysasemaa Orivedellä. Miksi sitten haluan suojella sitä, että pienempien kuntien ja kaupunkien terveysasemat pysyvät?

    Yhdellä sanalla. Empatia. Haluan, että niillä joiden on hankalampi päästä Tampereelle on mahdollisuus päästä terveysasemalle lähellä.

    Olenko liian tunteellinen politiikkaan? Ehkä. Aionko silti taistella näiden asioiden puolesta? Totta vitussa.

  • Harrastukset

    Tässä viimeisen parin vuoden aikana on vihdoin tullut sellainen tilanne elämässä, että voin sanoa, että mulla on harrastuksia. Mä harrastan käsitöitä, lautapelejä, videopelejä ja korttipelejä ja poliittista järjestötoimintaa. Korttipeleistä intohimona on Magic the Gathering. Järjestänkin kuukausittain lautapelikerhoa Orivedellä.

    Lapsena ja nuorena kokeilin kaikkea: klarinetin soittoa, pianon soittoa, jalkapalloa, painia, tanssimista, joogaa. Aikuisena kävin kolme vuotta laulutunneilla. Mä en ole musikaalinen ihminen yhtään. Kuuntelen mielelläni, mutta musiikin tekeminen ja soittaminen on mulle mahdotonta. Koskaan ei löytynyt sitä omaa juttua. Mutta nyt niitä on.

  • Politiikasta

    Tämä aihe on uuvuttava ja samalla mahtava.

    Mä innostuin politiikasta esiteininä. Olin 11-vuotias kun vuonna 1999 näin Heidi Hautalan TV:ssä jossain presidentinvaalikeskustelussa. Heidissä oli jotain, joka osu 11-vuotiaan sieluun. En muista mikä se oli, mutta heti kun pääsin, menin tietokoneelle ja tuoreella sähköpostillani laitoin Heidille sähköpostia, että oon hänen suurin faninsa.

    Ja Heidi vastasi. Tuo yksi sähköposti on todennäköisesti ollut mun elämäni merkityksellisimpiä sähköposteja. Me oltiin Heidin kanssa aktiivisesti yhteyksissä monta vuotta. Vähemmän aktiivisesti sitten kun mun teini-iän ongelmat alko. Mutta Heidi oli aina taustalla. 2006 kun mun elämä oli kaoottista, niin sen vuoden parhaimpia hetkiä oli käydä Heidin luona eduskunnassa.

    Lähdin paikallispolitiikkaan 16-vuotiaana vuonna 2005. Jyväskylän Vihreät Nuoret ja Opiskelijat oli mun poliittinen koti yhdeksän vuoden ajan. Olin jäsen, sitten olin tiedottaja. Vuonna 2011 olin Jyvionin puheenjohtaja Janne Saarelan kanssa. Sitten olin taas tiedottaja.

    Oon ollut kaksi kertaa aiemmin ehdolla kuntavaaleissa (tai sillon ne oli vielä kunnallisvaalit), vuonna 2008 ja 2012. Ekalla kerralla oli vaalien aikaan suljetulla osastolla. Kangasvuoren osasto 39. Ne vuodet oli aika paskoja itselle, mutta Vihreät piti hengissä.

    Niinä aikoina olin myös Keski-Suomen Vihreissä mukana ja 2012 oli Vinon hallituksessa, mutta siinä vaiheessa olin jo toinen jalka ulkona politiikasta. Muu elämä alkoi kantaa. Vihreät oli ollu se turvapaikka, ankkuri ja monessa kohtaa pelastusrengas, joka piti hengissä ja pinnalla, mutta sitten kun oman elämän ongelmat alkoi helpottamaan, elämästä tuli kiireistä.

    2013 erosin puolueesta. Olin lähdössä Australiaan kesäksi ja poltin siltoja takanani. 2014 muutin sitten Britteihin. Ne vuodet pidin taukoa politiikasta. Mutta arvot on aina pysyneet samana.

  • Minusta

    Kai sitä pitänee omille sivuilleen jotain esittelyä kirjoittaa, niin tässä tulee.

    Mun on hankala ajatella, että mitä te musta haluaisitte tietää. Kuka täällä sivulla edes kävisi ja miksi sä olet täällä? Mutta jos olet, niin kiitos.

    Mä oon tosiaan Kea. Entiseltä sukunimeltäni Tossavainen, nykyiseltä Cook. Mulla on aviomies, koira ja toisen koiran tuhkat. Menetettiin siis toinen koira syövälle vuosi sitten juhannuksena, ja en mä vieläkään osaa ajatella että meillä on vain yksi koira.

    Tässä iässä alkaa olemaan niin paljon historiaa kerrottavana, että en tiedä mitä just sua vois ees kiinnostaa. Haluatko juoruja? Mä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ja suljetulla osastolla useamman kerran puoli elämää sitten. Vai haluatko selviytymistarinan? Kuinka nousin työkyvyttömyyseläkkeeltä ja lähdin Britteihin opiskelemaan ja sen sijaan, että olisin dokannu itteni hengiltä, oon täällä, koodari, askartelija, naimisissa, mulla on talo ja elämä? Molemmat tarinat löytyy. Ja samalla, en mä löydä tostakaan kuvauksesta itseäni, vaikka jokainen sana onkin totta.

    Että kuka mä sitten olen? Mä olen vain Kea. Mulla ei ole, eikä tule lapsia. Ei sen takia, että vihaisin lapsia vaan koska en halua niitä. Oon silti täti ja läheinen kavereiden lapsille. Mä oon bi, vaikka oonkin miehen kanssa naimisissa. Mä järkkään lautapelikerhoa ja pelaan paljon. Roolipelejä, videopelejä, larppaisin vielä jos uskaltaisin, lautapelejä, korttipelejä.

    Mä oon vegaani, mutta mulle on aivan vitun sama mitä sä syöt. Haluan, että kaikilla on ruokarauha ja mä annan sun syödä sun pihvin, anna mun syödä mun soijanakki. Mä saan B-vitamiinit ja ravintoaineet ja kiinnitän niihin huomiota todennäköisesti enemmän kun keskiverto sekasyöjä.

    Mun lempibändi on nimeltään InMe ja mun elämän isoimpia missioita on saada ne Suomeen keikalle. Ja sit tässä on nää vaalit. Mähän en oo poliitikko, kuten ulosannista voi päätellä, ja mä en halua poliitikoks, vaikka lapsena se mun haaveammatti olikin. Mulla on paksu nahka, mutta en mä halua itteäni heittää ihmisten vihattavaks. Kun musta tehtiin juttu Iltalehteen, mietin tosi pitkään haluanko ees olla siinä niiden väistämättömien vihakommenttien takia. Ja onhan toi melkoinen klikkiotsikko. Mutta mä kestän ne kommentit. En vaan tarkoituksella halua itseäni median heiteltäväksi antaa.

    Mikä mulle on tärkeää? Luonto ja eläinten oikeudet. Ihmisten hyvinvointi. Vähempiosaiset. Mä maksan mielelläni mun palkasta enemmänkin veroja, jos se auttaa siihen, että muilla on vähän helpompaa. Mä oon joskus vetänyt itteni ihan loppuun antamalla muille liikaa itsestäni. Nyt isompana on vähän ehkä oppinut pitämään itsestään huolta. Mä haluan tukea paikallisia yrityksiä ja järjestöjä.

    Mua rehellisesti vituttaa politiikassa sen viihdearvo ja selkään puukottaminen. Mä haluan olla rehellinen ja suoraselkäinen kuntapoliitikko ja järjestötoimija. Järjestän tapahtumia, johon kutsutaan kaikki, on ne poliittisesti mun kanssa samaa mieltä tai ei.

    Mulla on vahvat mielipiteet, mutta en lähde niistä riitelemään, etenkään netissä. Mä perustan mielipiteeni faktalle ja tunteelle. Mulle transihmisten oikeudet esimerkiksi on tärkeitä, koska empatiakykyisenä ihmisenä musta tuntuu aivan hirveältä miten paljon paskaa ihmiset saa niskaansa vaan koska sukupuoli-identiteetti ei kohtaa sen kanssa mitä lääkäri sulle syntymässä määritti. Siksi mä oon aktiivinen pride-kuvioissa.